tiistaina, tammikuuta 24, 2017

Viimeistä viedään

Projektin viimeinen viikko on menossa, olo haikea ja innostunut ja pakkaavainen, sillä ensi viikon vietän teinien kanssa etelässä.

Nyt on käyty loppuun Peppi & Eemeli -projekti, jossa olin mukana usean eskari-ykkös-kakkos-sekaryhmän tapaamisissa. Luin reissusta Kurre-Kurre-Dut-saarelle ja yhdessä mietimme, miten sairaita voi ilahduttaa kuten Peppi Tommia ja Annikaa. Lisäksi maalattiin tunteita Peppi Pitkätossun jäähyväislaulun soidessa ja lopulta matkattiin liikuntasaliin elelemään autiolla saarella. Tunteita laidasta laitaan!



Tällä viikolla reissataan kuutosluokkalaisten kanssa Aasiaan.

Keräsin kirjastolle aikamoisen pinon matskua Aasian eri maista, joista ryhmät olivat valinneet omansa. Itsepuolustuslajeista ruokailuun, historiasta taiteeseen...
Tämä porukka on oikea iPad-luokka, ja aidosti digiloikkaavia sieltä tuntuu löytyvän. Omaa maataan saa esitellä haluamallaan tavalla- videolla, powerpointilla, oikeastaan miten vaan.

Ainakin yksi oppilas oli jo innostunut dokumentoimaan thaimaalaisen ruuan kokkailuuaankin!


Edellisellä tunnilla hairahduimme välillä historiaan (Suomen) ja päädyin selittämään kuutosen pojille muinaisesta Kikkelikortista. Hmmm...

Muuten ollaan menty tekijänoikeuksillä, lähdeviitteillä ja kirjaston hyllyjärjestyksellä. 




Samalla pyörii viitosten ihmis-käsikirja, jossa tänään on tiedossa sydän ja verenkierto.

Minulla on valmiina video, jossa esitellään lampaan sydämen leikkaaminen osiksi hyvin graafisesti. Saas nähdä, pääsenkö näyttämään :p

perjantaina, tammikuuta 13, 2017

e-Tarinoita

Lomat lusittu, taudit sairastettu, lääkekuurit syöty ja sorville palattu.

Joululomalle sain postia, kun e-tarinoita alkoi ilmestyä. Tästä voi kurkata muutaman, jos liikuttuneisuuskynnys on aika korkea.

Ekan tarinan pupu muuten päätyi lahjana kotiini ja on edustanut loistavasti kirjanmerkkinä!




Tässä puolestaan ihanaa sarkasmia myös meille, joille joulu olisi ihan mukava juhla, jos se olisi sijoitettu keskelle lämmintä kesälomaa:
Tästä olen puhunut vähän enemmänkin vähän laajemminkin. Ja kaikkien pitäisi. 

Viimeinen kuukausi projektia on alkanut - nyt vedetään nopsassa tahdissa läpi Aasia ja tietysti ah, niin ihana ihminen. Viitosille. Biologiaa. Muurosikä. Verenkiero. Nam.
 

sunnuntaina, joulukuuta 04, 2016

Arkhimedeen laki dinosauruksille

Vesiprojekti on osaltani ohi, ja lopuksi sain tutustua kellumiseen, Arkhimedeen lakiin, pintajännitykseen ja nosteeseen. Yleissivistykseni on kohonnut 100% näiden oppimisprojektien myötä. Kun katselin videota lukiotason fysiikasta ja mietin, miten muokkaan sen eskareille, sai aivonystyröitä todella käyttää...

Kellumista oli helppo tutkia käytännössä dinosaurusten, folion, muovailuvahan ja veden avulla. Kellumista ei ollut helppo tutkia käytännössä loiskuvan veden avulla.


Sanomalehti imee kohtuullisesti vettä ekaluokkalaisen pöydän alta, mutta vielä tehokkaampia ovat puuvilla-, frotee- ja villasukka.

Märkä oppilas on iloinen oppilas.


 Lopputulokseksi saatiin, jotta foliosta tehty alus kelluu paremmin kuin muovailuvahasta tehty, mutta aluksen muodolla on huomattavan suuri merkitys.

Tämän koulun kanssa olen viettänyt koko syksyn, ja käynyt kuudessa eri ryhmässä ainakin vierailemassa. Muksut alkoivat tulla tutuksi ja opettajaporukka on ihan mahtava!

Valitettavasti viimeinen kerta jäi väliin, sillä "ilman ääntä ei koulumaailmassa tee mitään", kuten konkariopettaja asian ilmaisi.
 Kahden eri kakkosluokan kanssa tehtiin ryhmätöitä kotimaisen metsän eläimistä. Toinen luokista oli käynyt kirjastolla juttelemassa kuvien hakemisesta ja niiden käyttämisestä, luokassa puhuttiin nopeasti myös luotettavista tiedonlähteistä ja tiedon ilmaisemisesta omin sanoin, omilla ajatuksilla.

Suuri osa näissä projekteissa oli varattu itse ryhmätyötyöskentelyn opetteluun. Eri persoonallisuuksien yhteistyö ei ole aina helppoa - samoin oman paikan löytäminen ryhmässä, työnjako ja sen noudattaminen, sitkeys ja neuvottelutaito tulivat puheeksi useammassakin porukassa.

On vaikea ymmärtää, kuinka helposti kaikki kuitenkin sujui ja kuinka fiksuja nykylapset ovat. Kaltaiseni ryhmätyövihaaja muisteli omia kouluaikojaan ja sitä, kuinka jotkut tekivät, jotkut eivät ja se oli opettajasta ihan ok. Eipä ole nykyään. Aikuisen läsnäolo oli tärkeää, mutta monet asiat selvisivät ihan lasten omilla neuvotteluillakin. Lopputuloksista oltiin kaikki todella ylpeitä!

Ykkösluokkalaisten Suomi-kirja etenee huikeaa vauhtia. Yhdellä tunnilla piirrettiin ja valokuvattiin kirjaan tulevia piirroksia, toisella taas keskityttiin jo itse BookCreatorin käyttöön. Vaikka luku- ja kirjoitustaitoa ei vielä kovin paljon ole, ohjeiden omaksuminen ja noudattaminen on aika ilmiömäistä. Vertailuna se, että harjoittelimme kirjaston sisäisessä iPad-koulutuksessa saman ohjelman käyttöä, eikä siitä sen enempää :D...

Oppilaat tekivät omat sivunsa kokoamalla oman kuvansa ja tekstinsä kirjan sivuiksi, ensi viikolla opettaja kokoaa ne yhteen ja tekee kannen ja sisällysluettelon. Menen vielä yhdeksi päiväksi ensi viikolla oppialiden kanssa äänittämään tekstien lukemista, sillä pitäähän siitä samalla äänikirja saada!

Metsossa ollut Nordic E-lit - kirjallisuusnäyttely tuli vierailukäynnillä tutuksi yhden koulun 3-6 - luokkalaisille. Vaikka vierailu on aika... hmmm... aktiivinen isohkon porukan kanssa, oli oppilaille jäänyt mieleen paljon asioita ja teoksia, hyviä perusteluita lempijutuista ja ideoitakin.

Viime viikolla aloitettiin oman elektronisen kirjan tekoa, pohjana mielikuvitus, oma kuvitus, äänet, mahdolliset videot ja ThingLink-ohjelma. Tämän porukan parissa on tarkoitus viettää paljon aikaa seuraavan parin viikon aikana.

perjantaina, marraskuuta 11, 2016

Tunnekasvatusta, e-kirjoja, saamelaisia

Sanotaanko nyt suoraan, että tällainen projekti ei sovi kovin järjestelmälliselle, fiksulle, korrektille ja selkeälle ihmiselle. Sanotaan vaan. Se sopii myös huonosti ihmiselle, jolla on huono kamera ja vielä huonompi muisti.

Kaikki työvaiheet, porukat ja lopputulokset ovat sellaisia, että niistä tekisi mieli tehdä valokuvakirja ja videoesitys, jotta sitten vanhana voisi istua keinutuolissa ja näyttää lapsenlapsille kuinka mummo rulas ok.

Juhlaryhmä on ahkeroinut, kuten kuvista näkyy.




Historiaa, ajankohta, ruokaa, juhlaideoita, kuvia, ihan kaikkea.

Porukassa oli käyty myös tarpeellisia ja kiperiä keskusteluja ryhmätöiden tekemisestä noin yleensä.
Ryhmätöitä ja yhteistoiminnallista oppimistahan painotetaan uudessa OPSissa, mutta niiden opettelu ja kunnollinen toteutus vaatii paaaaaljon aikaa ja vaivaa niin opettajalta kuin oppilailtakin.


Lopulta luokassa oli päädytty tekemään itsearviointi, jossa piti pohtia panostaan työhommiin.

Sen lisäksi tehtiin ryhmäarviointi, jossa ryhmän jäsenet arvioivat toisiaan ja yhteistoimintaansa.

Opettaja ilmaisi kauniisti, jotta "itsearvioinnit olivat rehellisiä".


Homma toimi ilmeisesti paremmin tämän jälkeen. Hyvä vinkki muistaa!









Pepit ja Eemelit aloittivat tomerasti eskari-, eka- ja tokaluokkalaisten sekaryhmissään. Kahden tunnin aikana tunnetyöpajassa pääsin lukemaan Tommin ja Annikan sairastumisesta, Pepin isän paluusta ja kaikkien yhteisestä matkasta Etelämeren saarelle.

Tarina luettiin pienemmissä pätkissä, ja välissä tehtiin hommia. Ensin oli pieni draamapaja, jossa valittiin sairastunut ja lohduttajat, auttajat. Mietittiin, miltä tuntuu olla kipeä ja kurja, miten toisia voi piristää ja auttaa. Kun Peppi oli lähdössä, lopetettiin tarina hetkeksi, kuunneltiin Peppi Pitkätossun lähtölaulua ja maalattiin sen herättämiä tunteita. Lopuksi mentiin "saarelle" liikuntasaliin ja käytettiin kaikkia mahdollisia välineitä riehumiseen :). Aikamoinen pläjäys eri fiiliksiä, mutta onneksi projektityöntekijä ja opettaja pystyivät olemaan itkemättä näkyvästi.


Ekaluokkalaiset ovat aloittaneet Suomi-projektinsa. Ihan uskomaton ryhmä, joka jaksoi melkein pari tuntia kirjastolla kuvahakuja tekemässä ja keskustelemassa tekijänoikeuksista. Välillä lainattiin ja kirmattiin ympäri kirjastoa ja sitten jatkettiin.

Luokassa jaettiin ryhmät ja siirreltiin pulpetteja, oppilaat esittelivät aiheensa ja alkoivat ideoida. Ryhmissä mietittiin, onko tikeri suomalainen eläin (ei, mutta sauko on!!), mitä maisema-alueita meillä on, kuka on Suomen presidentti, miten Bottas kirjoitetaan ja millaisia tapoja suomalaisilla on.

Homma jatkuu vauhdilla, ja tavoitteena on tosiaan e-kuvakirja. Kun lähdin kotiin pää suristen, sain mukaani piirrustuksen, värityskuvan ja kaulakorun :).



torstaina, marraskuuta 03, 2016

Kiirettä ja häslää

Syysloman jälkeen on käynnistynyt nyt jo kolme uutta projektia, joten kiirettä pitää!

Vesi-ryhmässäni on nykyisin joka viikko uusi porukka, joilla on kaikilla eri aihe. Materiaalihankintaa saa tehdä lennossa, ja opetustuokiot vedetään kohtuullisen ex tempore, mutta onneksi mukana on tuttuja opettajia, jotka tuntevat minut. Ei voi kauhalla pyytää jos on lusikalla annettu :p.


Pilviryhmä


Pilvi-ryhmän kanssa (no pun intended) selitin vähän, mistä pilvet tulevat ja sitten jumpattiin pikkuisen vaahtokarkkien tekemistä. Minun jumppani ovat kohtuullisen säälittäviä ja kokkaustaitoni myös, joten toivottavasti kukaan ei kokeile reseptiä kotona... Lopuksi tehtiin pilvimusaa musiikkiluokassa - kumpupilvet ja ukkoset ja salamat oli aika hienoja, minä sain olla aurinko triangelillani. Hyvät läheiset, huom! MINÄ OLEN AURINKO!!! Joka aamu. *ruaaargh*



Esimerkki leivontataidostani











 Seuraavana päivänä oli useamman tunnin
proggis juhlien kanssa. Materiaalit olin toimittanut jo aikaisemmin, ja olimme kahden vastuuopen kanssa vähän jakaneet juhlaryhmiä keskenämme. Vastuullani on katolinen loppiais-joulu ja Pakkasukkoa, olikohan Valentine's Daykin. Ryhmät jakaantuivat niin nopsasti ja olivat niin eri vaiheessa touhuamassa, että homma meni luovasti hyrskyn myrskyn - hyvällä tavalla. Toinen opettajista oli etsinyt videoita ja materiaalia netistä, ja yhdessä etsimme juhlien historiaa, syytä ja levinneisyyttä. Aiemmin olin jo käynyt pitämässä porukalle opetusta kuvien käytöstä ja tekijänoikeuksista.

Pyhän Patrikin päivästä tuli itsellenikin uutta tietoa, mutta en suosittele kuvagooglaamaan sitä kovin täsmällisesti, jos pornahtavat kännikääpiöt eivät ole just sun juttusi. (Linkki ei sisällä ihan sitä pahinta kuitenkaan. Osaat varmasti löytää lisää - ainakin, jos olet nelos-kutosluokkalainen.)

Tämän projektin yksi suuri tavoite on se, että kopypastet unhoitetaan ja harjoitellaan ymmärtävää lukemista, itse asian uudelleenmuotoilua omalla kielellä. Se ei ole kovin helppoa, kun ikää on kymmenen ja aiheena saamelaisten kansallispäivän historia. Onnistuu kuitenkin, pala kerrallaan.




Toinen vesi-ryhmä oli valinnut aiheekseen vesipisaran, josta pääsin esittämään veden kiertokulkua Vese-vesipisaran kautta. Hyvää matskua oppikirjoista, lisänä jälleen nolojumppa Vesen reissusta, minkä kiskaisin porukan alkaessa vähän herpaantua. Eri olomuodot tuli käytyä läpi ja pohdittiin, miksi Vesellä ja sen kavereilla ei saa heitellä kavereita. Kerroin dramaattisen tarinan kouluajoiltani, jossa melkein kaverin silmä irtosi ja valui ulos. Hei vaan, eskarit! Seuraavana päivänä jäätynyt Vese sitten satoi koulun pihaan.



perjantaina, lokakuuta 21, 2016

Jotain valmista, jotain tuskaista

Pohjoismaiset kirjailijat ja metsäneläimet on nyt valmiina ja seinällä. Hengähdysviikko, jonka aikana Antti Pesonen kuoli :(, mutta hänen jäämistönsä nimettiin hyttysen toukaksi. Toisen vesiryhmän kanssa luettiin satu sammakosta, valittiin aiheeksi kalat - tarkemmin sanottuna ahven (demokraattisen äänestyksen jälkeen vaikka itse veikkasin ankeriaan tai hauki) ja piirrettiin.

Kirjakasseja kulkeutui taas paikasta toiseen, kun hyttystä, pilviä, ahvenoita ja juhlia pöngitään. Tokaluokkalaiset kävivät etsimässä kuvia (niitä tekijänoikeudellisia) ja kuuntelemassa saarnaa, ja jättivät kirjoitetuilla lapuilla kuvat minun tulostettavikseni, kun koneet ei taas ihan olleet yhteistyössä... Tarkoituksena oli etsiä kuvia oman metsäneläimen kodista, ympäristöstä tai kaverista, ja voin kertoa, että suomalainen metsä kuhisee Pokemoneja tulostettujen kuvien perusteella. Mukana on myös Kambodzalaisia raunoita, Kanariansaarten biitsejä, leopardi, orava, zombi, Niiskuneiti ja monta kissaa.

Kävin tutustumassa Lumate-porukan työpajoihin, sillä kirjastolla olisi kiva järjestää jotain semmoista. Etenkin Pro-bot-koodausautot oli tosi hienoja, vaikka ajoinkin sillä mummolan sijasta jyrkänteeltä alas. Omat ja muiden muksut osas suunnilleen kaiken, joten jotain kouluissa on tehty tälläkin saralla jo ennen uutta OPSiakin.




Ensi viikolla alkaa yksi uusi juttu ja sitä seuraavalla kaksi. Kiirettä siis tiedossa. Kaikki olisi mitä mainioimmin, jos niska-hartiaseutuni pitäisi kassien kantamisesta ja omituisissa asennoissa työskentelystä yhtä paljon kuin pääni.

perjantaina, lokakuuta 07, 2016

Antti Pesosen elämä ja edelleen majavoita


Kirsti Ellilän Majavakevät sai upeaa kuvitusta nelosluokkalaisilta. Samalla kirjallisuusprojekti eteni syvemmälle kirjan maailmaan - henkilöt, miljöö, tapahtumia ja hiukan teemaakin.
 

Eskari-, ykkös- ja kakkosluokkalaisten kanssa metsäretken tuloksena katseltiin kuvia, ja mietittiin nähtyjä kiinnostavia asioita.

Ehdottomaksi hitiksi nousi naamarasvapurkkiin napatusta vedestä löytynyt olio, jonka elämää päätettiin ryhtyä tutkimaan. Hypoteesina on, että se on jonkun toukka, mutta koska varmuutta ei ole, piti sille keksiä nimi. Yksi huusi "Antti!" ja toinen melkein samaan aikaan "Pesonen!" ja näin avot: Antti Pesonen on kastettu.

Koska Antin selviäminen purkissa pitkään on epävarmaa, yritimme valokuvata sen ja opettaja haki myös vara-Anttia lammikosta. Nyt voimme laulaa Antin elämästä iloisia lauluja ja kertoa siitä hyytäviä tarinoita. 

Kakkosille tuutattiin taas kuvien tekijänoikeuksia ja sitä, mitä netissä kantsii tehdä. Tuomitsimme moniäänisesti typerät vanhemmat, jotka lähettävä lapsistaan videoita mm. Hauskoihin kotivideoihin!



Toisten nelosten juhlaprojekti ei ole vielä virallisesti alkanut, mutta tällä viikolla harjoiteltiin Power Pointin tekoa ja pädikäsittelyä.
 PP:n aiheena oli puutyön tunneilla tehdyt minipelit, joista aloitettiin portfoliota.

Ihan käsittämättömän upeita tuotoksia!







Lopuksi ekaluokkalaisten metsä-aiheesta syntyneen eläin-esitelmät, jotka ovat a) hienoja b) liikkiksiä c) hienoja d) liikkiksiä.